Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12 –suunnitelma) on strateginen suunnitelma Suomen liikennejärjestelmän kehittämisestä 12 vuodeksi.
Paikallisliikenneliitto keskittyi kannanotossaan henkilöliikenteeseen ja joukkoliikenteeseen.
Suunnitelma ei huomioi riittävästi joukkoliikenteen kehittämistä
Henkilöliikennepalvelujen eli joukkoliikenteen osuus suunnitelmassa on pieni ja merkittävästi muuttunut edellisestä versiosta, vaikka tarve kestävälle liikennejärjestelmälle, palveluille, niiden koordinoimiselle, eri tahojen yhteistyölle ja rahoitukselle kasvaa.
Suunnitelma keskittyy ensisijaisesti valtion väyläverkon ylläpitoon. Toimenpiteissä ei vastata liikennejärjestelmän saavutettavuuteen, toimivuuteen ja kestävyyteen valtion rahoituksena joukkoliikennepalvelukehitykseen.
Suunnitelmassa tulisi käsitellä joukkoliikenne ja julkisesti tuetut henkilökuljetukset omina osinaan ja tunnistaa niiden keskinäiset vaikutukset.
Rahoitus on liian niukka tavoitteisiin nähden
Suunnitelman rahoitus on maata kulkevan joukkoliikenteen toimenpiteille niukka ottaen huomioon suunnitelmassa asetetut tavoitteet ja eri väestöryhmien tarpeet.
Valtio ei ole varautunut rahoituksessa ja yhteistyössä kaupunkiseutujen kasvun edellyttämään joukkoliikenteen kehittämiseen ja raidereformiin. Joukkoliikenne on pysyvästi aliresursoitu Suomen liikennejärjestelmässä ja valtion rahoituksessa. Suunnitelmassa viitataan palvelutasotavoitteiden päivittämiseen, mutta niillä ei ole yhteyttä rahoitukseen.
On jo kauan tiedetty alueellisen joukkoliikenteen peruspalvelutason olevan uhattuna. On ristiriitaista tunnistaa saavutettavuuden ongelmat, mutta todeta palvelujen rahoituksen riittämättömyys. Valtiolla on joukkoliikenteessä toimivalta ja tehtävä suunnitella alueellisia, seudullisia ja liikkumistarpeisiin vastaavia palvelukokonaisuuksia ELY-keskusten kautta ja valtio on kaupunkiseutujen kehittämisen yhteistyökumppani.
Suunnitelma myös linjaa, että nykyistä valtion palvelurahoitusta noin 50 miljoonaa ja sen jakoperusteita tarkastellaan uudelleen. Rahoituksen pitkäjänteisyys ja ennakoitavuus on ollut kaupunkiseuduille avustuksen saajina sen parhaita puolia.
MAL-sopimusten tulee edistää kestävää liikennejärjestelmää
MAL-sopimukset tukevat Suomen suurimpien kaupunkiseutujen kasvua ja kehitystä. Niissä on tärkeää edistää kestävää yhdyskuntarakennetta ja liikennejärjestelmää siten, että kestävät liikkumisvalinnat lisääntyvät ja liikenteen päästöt vähenevät. Suurin osa kaupunkiseuduista pohjaa bussijärjestelmiin, joiden kehittämistä yhteistyössä tulisi korostaa.
Merkittävimmät vaikutukset taloudellisen kasvun edellytyksiin syntyvät suurilla kaupunkiseuduilla. Valtion rahoitusta tulisi voida kohdistaa raiteiden lisäksi esimerkiksi ns. superbussihankkeisiin ja joukkoliikenteen runkoliikenteiden kehittämiseen tai muihin uudenlaisiin ratkaisuihin.
Suunnitelma ei huomioi ilmastotavoitteita
Suunnitelmassa ei ole ajantasaista tilannekuvaa tai toimenpiteitä liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Liikennejärjestelmän kestävyyttä, energiatehokkuutta ja -päästöjä ei käsitellä suunnitelmassa ilmastotavoitteiden edellyttämällä tavalla.
Kaupunkijoukkoliikenne tekee liikennetoimialan etujoukoissa ajoneuvoistaan vähäpäästöisen tai lähes päästöttömän. EU:n kaupunkiliikenteen kehyksen (Urban Mobility Package) mukaan kaupunkiseuduilla tulee tavoitella kestävien kulkumuotojen ja joukkoliikenteen osuuden kasvua.
Yhteiskunnan on huolehdittava saavutettavuudesta
Merkittävä osuus joukkoliikennepalveluista tuotetaan yleishyödyllisinä palveluina julkisrahoitteisesti. Julkisen rahoituksen osuus markkinassa on merkittävä, linja-autoliikenteessä viimeisen rahoitustilaston mukaan noin 70 %. Kaupunkiseuduilla viranomaisen motiivina vaikuttaa palveluihin ovat hyödyt yhteiskunnalle, ihmisille ja elinkeinoelämälle, liikennejärjestelmän toimivuus ja tilatehokkuus; integroidut, markkinaehtoisia palveluja paremmat ja kohtuuhintaiset yhteydet. Alueiden välillä tai kuntien sisällä vähäväkisimmillä yhteyksillä toimivallan perusteena enemmän tarve turvata saavutettavuutta ja hoitaa lakisääteiset kuljetusvelvoitteet kustannustehokkaasti ja samalla eri väestöryhmien saavutettavuutta parantavalla tavalla.
Harvan asutuksen vuoksi saavuttavuuden on Suomessa oltava yhteiskunnan koordinoimaa ja rahoittamaa, mikäli osallistuminen yhteiskuntaan halutaan turvata varsinkin haavoittuville väestöryhmille.
Koordinoitu joukkoliikenteen ja henkilökuljetusten järjestäminen jatkossakin on elintärkeää, jotta rahoitus saadaan kustannustehokkaaseen, kansallista saavutettavuutta parantavaan käyttöön. Tavoitteena tulee olla, että mahdollisimman suuri osa lakisääteisistä kuljetuksista ohjataan ensisijaisesti avoimeen joukkoliikenteeseen. Joukkoliikennettä ja yhteiskunnan rahoittamaa henkilöliikennettä tulee tarkastella 1,3 miljardin euron vuotuisena julkisen rahan käytön kokonaisuutena. Käytön järjestelyillä sekä toimialan rahoitus- ja verotuskohtelulla on merkittävä vaikutus kotimaiseen liikennemarkkinaan ja alan kilpailukykyyn. Hyvällä suunnittelulla vaikutetaan kyytien kustannustehokkuuteen ja siihen, tuotetaanko matkustusmahdollisuuksia samalla muille.
Lausuntopyyntö
Teksti on lyhennelmä Liikenne- ja viestintäministeriön lausuntopyyntöön valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman luonnoksesta ja ympäristöselostuksesta (SOVA-lain mukainen ympäristöarviointi)Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/18780/2023-LVM-180, vastausaika päättyi 5.3.2025.
